Ajan virrassa – Kalenteri on valmis

Leijonaporttipäivänä 8.8.2017 syntyi käsissäni ensimmäinen kalenteri. Tunsin tarvetta kokea luomisprosessi ja itse tekeminen konkreettisesti, sillä  halusin olla mukana ensimmäisen kalenterin synnytyksessä. Siinä se nyt on, käsin kosketeltavana, odottamassa merkintöjä. Tunnen suurta iloa siitä että voin kosketella sivuja, käännellä niitä ja tunnustella millaisia merkintöjä kalenteriini olisikaan tulossa.

Ajan virrassa kuljen, kohtaan maailman itsessäni, kuvittelen, luon uutta, itseni näköistä Elämää…

Kalenterin kansi

Ajatus virtauksesta on laajentunut kuin vesipisara sen osuessa veteen. Vesipisara joka tipahtaa veteen, muodostaa näkyviä renkaita hetkessä, mutta jossain syvällä tapahtuu vieläkin enemmän. Siellä syntyy uusia virtauksia, jotka vaikuttavat kaikkeen. Olemme kuin vesipisaroita, jotka kohdatessaan ajan virran muuttavat maailmaa, jättäen näkyviä tai näkymättömiä jälkiä suurempaan kokonaisuuteen. Sinä vaikutat kaikkeen, omalla olemisellasi ja elämälläsi. Miten haluat vaikuttaa maailmaan? Mitä haluat luoda?

Jokainen meistä voi luoda jotain kaunista tähän maailmaan, jotain, joka muotoutuu ja jalostuu jokaisella piirretyllä viivalla, muovaten elämää ympärillämme. Sisällämme. Olemme sekä taiteilija, tyhjä taulu, että itse teos, joka luo itse itseänsä. Arkipäivän taidetta.

Suunnittelutaustani varmasti vaikutti siihen että vanha laatikkokalenteri sai kyytiä, sillä elän vahvasti orgaanisten muotojen ja visuaalisten mielikuvien kautta, pyrkien toteuttamaan luonnollista ilmaisua kaikessa. Se tuntuu olevan monille hyvin luontainen tapa hahmottaa maailmaa. Olen iloinen, että myös tilauksia kalenterille on tullut, sillä se kertoo siitä, että kalenterille on tarvetta. Pian saankin lähettää ensimmäiset kalenterit maailmalle hyvillä ja kiitollisilla energioilla ladattuna. Jopa ulkomaille!

Ensimmäinen aukeama – vinkkejä ja ideoita täyttämiseen

Kalenteri on omalla tavallaan ´ajaton´, sillä sitä voi käyttää vuodesta riippumatta. Kalenterissa ei ole valmiiksi merkittynä vuotta tai viikonpäiviä, ainoastaan kuukaudet ja päivien määrä, sillä ne eivät vuodessa muutu, mutta viikonpäivät muuttuvat vuodesta riippuen. Ainoastaan karkauspäivä on muuttuva tekijä, mutta senkin voi lisätä tarvittaessa helmikuun ajan virtaan, elämän helminauhaan. Koska kalenteri ei vanhene, yhtään käyttämätöntä kalenteria ei tarvitse heittää roskiin. Se tuntuu ihanalta ja oikealta. On hienoa kuvitella kuinka jokainen luo oman tapansa merkitä viikonpäivät kalenteriin, inspiroituen omasta luomistyöstään. Voisiko pelkkä kalenteri auttaa kokemaan oman ajan sallivampana ja vapaampana? Väheneekö kiireen tuntu? Elämmehän elämäämme pitkälti mielikuvien kautta. Ehkä mieli avautuu näkemään asioita uudella tavalla, kun ajan visualisointitapa muuttuu.

Kuukausiaukeama

Alussa koin vain tarvetta muuttaa sisäistä tilaani, kokea virtausta, ja nyt koko ajatusmaailmani on pitkälti olemassaolon havainnointia omasta virtauksestani käsin. Oma ajattelutapakin muuttuu sisäisen prosessoinnin myötä. Ajattelutavan muutos on mahdollistanut myös kokemuksen luopumisesta, tarpeesta kontrolloida elämää. Sallia kaiken vain virrata. Herakleitos totesi jo miltei 3000 vuotta sitten, ”Panta rhei kai ouden menei”, ”Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan”. Ihminenkin muuttuu joka hetki, huomasipa hän sitä tai ei, sillä ajan virta ja siinä tapahtuvat kokemukset tekevät meissä tehtävänsä, tiedostimmepa sitä tai emme.

Voit lukea edellisistä blogikirjoituksistani kalenterin syntyyn vaikuttavista asioista, jotta ymmärrät miksi lähdin suunnittelemaan uutta kalenterimallia. Ensimmäisen kirjoituksen löydät täältä, ja toisen täältä. Lyhyesti sanottuna, en mahtunut enää laatikkoon, vaan tunsin tarvetta elää virtauksessa, kokea eläväni elävässä elämän virrassa, ja löytää myös visuaalinen muoto tälle kokemukselle.

Kalenterin takakansi

Mietin alussa painotalon kanssa yhteistyötä, mutta jollain tavalla tunnen että on oikein synnyttää kalentereita omin käsin, ainakin niin kauan kuin se on ajan virrassani mahdollista. Päätin siis lopulta tuottaa ainakin alussa kalenterit käsin, sillä huomasin että kalenterin painaminen, sitominen ja yksityiskohtien viilaaminen tuottaa minulle suurta iloa, sillä pidän käsillä tekemisestä yhtä paljon kuin ajattelusta. Varsinkin kun tiedän kenelle olen kalenteria tekemässä. Koska alunperinkään ajatuksena ei ollut taloudellinen hyöty, vaan todellinen tarve joka kumpusi sisimmästäni, koen, että näin on hyvä. Jokainen kalenteri on siis pienillä, uniikeilla vivahteilla rakennettu, jokaiselle henkilökohtaisesti luotu vapaa pohja luoda itse omat, merkitykselliset kohtaamisensa tässä maailmassa.

Kalenterin voi tilata kirjoittamalla vapaamuotoinen tilaus alla olevaan sähköpostiosoitteeseen. Sidon kalenterit tilausjärjestyksessä. Kalenterin hinta käsin sidottuna on 20€+postituskulut, ja toivon mukaan se ilahduttaa ja inspiroi koko vuoden elämääsi. Voit tilata kalenterin myös lahjaksi, lähetän sen halutessasi ilmoittamaasi osoitteeseen sinun tervehdysviestilläsi.

Kaunista virtausta päivääsi <3

Katja

katja(ät)fundamentalflow.fi.

Kalenteri – Miten kuvittaisit oman ajan virtasi?

Tämä vuosi on uuden luomisen vuosi. Jotain on lähtenyt elämään ja muotoutumaan uudelleen. Käsitys ja kokemus ajasta on muuttunut, ikään kuin kaikki olisi nopeutunut, sillä enemmän asioita tapahtuu lyhyen ajan sisällä, mutta silti kaikki tuntuu virtaavan luonnollisella tavalla.

Edellisen blogipäivitykseni palautteen pohjalta jatkoin ´ajan virrassa´-kalenterin kehitystyötä, sillä sain sydäntä lämmittäviä kommentteja, joissa osa ihmisistä halusi päästä kokeilemaan miltä ajan virrassa tapahtumien luova ilmaiseminen kalenterin muodossa tuntuu. Olen hyvin kiitollinen että ideani resonoi ihmisten ajatuksissa. Tunne, että tulee ymmärretyksi, on valtavan ihana. Kalenterin suunnittelu lähti omasta tarpeestani ilmaista luovasti elämäni tapahtumia, jotta voisin kokea eläväni elämääni ajan virrassa vapaana luojaolentona, vaikka kohtaamisia ja tapahtumia olisikin enenevässä määrin tulevien opintojeni myötä. Palautteen myötä ymmärsin, että tälle saattaisi olla tilausta myös muiden ihmisten elämässä.

Kuten aiemmassa blogikirjoituksessani kerroin, vietin muutaman vuoden ´ajelehtien´, jolloin kello ja kalenteri olivat minulle melko etäisiä. Joskus on hyvä ottaa aikaa itselleen, tarkastella maailmaa ja sen ilmiöitä, nähdä asioita uusista näkökulmista. Antaa itselleen aikaa.

Voit lukea edellisen päivitykseni täältä, jotta pääset käsitykseen kalenterista ja sen taustalla olevasta pohdinnasta. Vaikka idea todellakin on hyvin yksinkertainen, mallin sisäistäminen ja sen visualisoiminen yksinkertaisimpaan ymmärrettävään muotoon vei aikaa. Minulta vei kaksi vuotta irrottautua laatikkoajattelusta ja ymmärtää, sisäistää se, että aika virtaa. Virrata ajassa. Virrata elämässä. Kokea elämää ajan ainutlaatuisessa virrassa, perustuipa aikakäsityksemme sitten lineaariseen, sykliseen tai episodiseen malliin.

Tässä kalenterissa ei ole erikseen merkitty pyhäpäiviä, sillä jokainen päivä ajan virrassamme on pyhä lahja maailmankaikkeudelta. Jokaisella on vapaus päättää, mikä on pyhää itselle. Jokainen voi merkitä itselleen tärkeät,  pyhät päivänsä kalenteriin. Se voi olla päivä, jolloin oivalsit jotain hienoa. Se voi olla päivä, jona jokin jollain tavalla kosketti sieluasi. Se voi olla omaan vakaumukseesi liittyvä tärkeä päivä, jota ei ole merkitty gregoriaaniseen kalenteriin. Kaikki elämässä on pyhää kokemusta, pyhää kosketusta itse elämään. Sinun pyhiä päiviäsi.

Näen mielessäni kuinka kalenteri painetaan ekologiselle, kauniille ja eläväpintaiselle, taiteelliselle paperille, jotta siihen piirretyt merkinnät ja piirrokset näyttäytyvät itsessään arkipäivän taiteena, tekijänsä näköisinä, elävinä viivoina ajan virrassa. Viivoissa elää tarinoita, kohtaamisia, joku piirtää kuvia tai merkkejä, lisää kirjoitusta, antaa muotoja tai värejä tapahtumille. Jokaisesta kalenterista muodostuu ainutlaatuinen kuva ihmiselämästä. Elävä Elämän virta. Millainen sinun kalenteristasi tulisi?

Kalenterin kansi – koko A4 vaaka (tekijänoikeusmerkinnät eivät näy tulostetussa kalenterissa)
Kalenterin kansi englanniksi (tekijänoikeusmerkinnät eivät näy tulostetussa kalenterissa)
Tyhjä kalenteri odottaa merkintöjä – Miltä sinun ajan virtasi näyttäisi? (tekijänoikeusmerkinnät eivät näy tulostetussa kalenterissa)
Esimerkki täytetystä kalenterista – orgaanisia muotoja vai suoria viivoja? Vai jotain ihan muuta? (tekijänoikeusmerkinnät eivät näy tulostetussa kalenterissa)
Kalenterin takakansi, jossa esimerkki miten kalenteria voi täyttää kahdelle. (tekijänoikeusmerkinnät näkyvät takasivulla)

Kalenterikin elää ja muuttuu, aivan kuten me ihmisetkin. Oivalsin että kalenteriin voi merkitä myös kahden ihmisen ajan virran, sillä usein perheen vanhemmilla on omat menonsa, jotka sovitetaan aikataulullisesti perheen tarpeiden mukaan. Tässä kohtaa pieni käyttökokemussuunnittelija minussa hyppäsi esiin ja pääsi testaamaan kalenterin tätä aspektia. Se tuntuu antavan mukavan avaran ja selkeän kuvan siitä mitä elämässämme tapahtuu, mitä läheisen ihmisen elämässä tapahtuu, ja millainen hänen ajan virtansa on. Kalenteria voi käyttää aivan hyvin pelkästään tähänkin tarkoitukseen.

Ryhdyn etsimään painotaloa joka painaisi kalenterin,  jotta se pääsisi siihen tarkoitukseensa johon se on luotu. Olemaan arkipäivän taidetta ajan virrassa, muidenkin käytössä kuin minun. Sopiiko tämä erilaisiin aikakäsityksiin joita maailmassamme on? Aika näyttää. Koska aika virtaa kaikkialla ulottuvuudessamme, olisi hienoa jos kalenteria voisivat käyttää ihmiset eri puolilla maailmaa, ja löytää oman luovan tapansa kuvata elämänsä tapahtumia. Ehkä ihmiset jopa jakaisivat luomuksiaan? Löytyisikö eri puolilta maailmaa erilaisia tapoja, ehkä uusia ideoita, inspiraatiota omaan kalenteriin?

Pyrkimys on että tämä A4-kokoinen seinäkalenteri maksaisi 15-20€, riippuen sen tuotantokustannuksista. Hintakin tarkentuu ajan virrassa, mutta paperin laadusta en tingi, sillä piirtämisen ja merkintöjen tekemisen täytyy tuntua hyvältä. Kehitystyön alla on myös malli, jossa on keskitytty viikkoon ajan virrassa. Siitäkin on luonnos edellisessä blogikirjoituksessani.

Kiitos sinulle, toivotan inspiroivia hetkiä elämääsi, annetaan ajan virran kuljettaa meitä lempeästi uusien kokemusten äärelle.

Katja

ps. Halutessasi voit ennakkotilata kalenterin itsellesi sähköpostilla katja(ät)fundamentalflow.fi.

Aika, tuo virtaava ulottuvuutemme ominaisuus

Olen viimeiset pari vuotta ´ajelehtinut´ virran mukana pitkälti ilman kalenteria. Se on tuntunut luonnolliselta ja vapauttavalta. Päivät ovat soljuneet omassa tahdissaan, suurempia suunnittelematta, ja kalenterittomasta elämästäni huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, olen löytänyt luonnollisen rytmini ja virtaukseni. Asioita ja kohtaamisia syntyy luonnollisella tavalla, sillä niille on tilaa. Se on tuntunut ihanalta.

Tulevien sosionomin opintojeni myötä pohdin kalenterin tarvetta ja sitä, millainen kalenterin tulisi olla, sillä tiedän, että tulen tarvitsemaan kalenteria. Perinteisissä kalentereissa päivän tapahtumat ja tehtävät ahdetaan visuaalisesti pieniin laatikoihin tai riveille, jotka ohjaavat päivittäisiä tekemisiä, ikään kuin elämä olisi jollain tavalla raameihin upotettu, rajattu. Ajatellessani perinteistä kalenteria täyttyvine riveineen ja ruudukkoineen tunsin lievää ahdistusta, sillä laatikko mallina symboloi minulle ´suljettua´ systeemiä jossa ei ole tilaa luovalle toiminnalle, elämän pienille ja suurille yllätyksille. Virtaukselle. En enää tunne mahtuvani vanhaan kalenterimalliin! Tuon tunteen pohjalta ryhdyin kehittämään uutta mallia joka tuntuisi hyvältä, jossa elämän ja ajan virtaus olisi läsnä visuaalisesti, jotta voisin tuntea virtaavani, vaikka aikataulutettua elämää tulisikin enemmän. Että tuntisin eläväni kalenterista huolimatta ainutlaatuisia hetkiä ja kohtaamisia. Että tiedostaisin joka hetki, kuinka kallisarvoista aika ja siinä tapahtuvat kohtaamiset ovat.

Kalenteri-ideani on hyvin yksinkertainen, mutta luo visuaalisuudellaan tunteen virtauksesta, ajan aalloilla kulkemisesta, sallivasta päivien ja hetkien helminauhassa elämisestä ja luomisen ilosta, jossa kalenteri täyttyy pitkälti käsin piirretyistä viivoista tapahtumineen ja elämän väreineen. Kalenterikin voi olla kaunista arkipäivän taidetta jota on kiva täyttää ja selailla. Alla hahmotelmiani tulevasta kalenteristani, jossa ajan virtaus on kuvattu yksinkertaisella tavalla, avoimena, lempeästi aaltoilevana, elämää syleilevänä, sallivana. Tunnen sisäistä innostusta kokeilla kehittämääni kalenterimallia ja tunnustella miltä sen täyttäminen tuntuu, muuttaako se kokemustani?

Kalenteri on elämän todellisen valuutan, ajan, kulkua kuvaava elävä suunnitelma. Suunnitelma elämästä, sen kulusta, joka suunnitelmista huolimatta, tai niiden ansiosta, elää ja muuttuu. Kiitän uudesta kalenteristani, kiitän ajasta, tuosta todellisesta Elämän valuutasta, joka on meille annettu voidaksemme kokea elämää. Ja jota kaikilla on saman verran käytettävissään. Kiitän tulevista yllätyksistä, sillä niillekin on tilaa kalenterissani.

Kun aloitan uuden päivän, hengitän hetken, katson kalenterini virtaavaa aikaa, ja hyppään mukaan uteliaana. Kuljen luottaen siihen, että olen aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, vaikka joskus suunniteltu aikataulu voikin pettää. Mutta ehkä juuri silloin tapahtuukin jotain hyvin merkityksellistä, ehkä maailma haluaa huomiomme kiinnittyvän johonkin, jolla on meille jotain opetettavaa. Aika näyttää.

Kiitos ajastasi, olkoon oma ajanvirtasi lempeä ja salliva.

Ajan virrassa, vai ajan vankina?

Yhä useampi ihminen väsyy suorittamaan elämää. Arki on sidottu tiukkoihin aikatauluihin ja ihminen kilpailee aikaa vastaan, sen sijaan että antaisi sen virrata luonnollisella tavalla, kuten luonnossa tapahtuu. Pyrimme kontrolloimaan aikaa, joka tietyllä tavalla on paradoksaalista, sillä aika vain virtaa, piittaamatta siitä ehdimmekö tekemään kaiken tarpeellisen päivän aikana. Ehkä olemme keskittyneet tulevaisuuteen ja odotuksiimme niin vahvasti, että unohdamme elää tätä päivää, tätä ainutlaatuista NYT-hetkeä, jossa Elämä oikeasti tapahtuu. Elämme ajan virrassa, jossa meillä ei ole aikaa nauttia maisemista, sillä haluamme päästä nopeasti perille kuviteltuun päämäärään. Moni miettii oravanpyörästä hyppäämistä viimeistään silloin kun vauhti tuntuu vain kiihtyvän eikä oravanhännästä näy muuta kuin tupsu, joka vilkkuu kellon kanssa kilpaa sekunteja. Ehkä oma energia ehtyy jonnekin loputtomien palavereiden tai näennäisesti tärkeiden tehtäväpinojen alle. Milloin tästä elämästä tuli kiireistä suorittamista?

Moni toivoo sitä lottovoittoa, joka lopettaisi huolehtimisen kerralla. Huolehtimisen mistä? No, rahasta ja sen riittämisestä tietenkin. Aina voisi olla enemmän, paremmin, nopeammin, tehokkaammin! Sillä aikaa kun eläimet jatkavat luonnossa elämistä ja oman luonnollisen rytminsä toteuttamista (ilman rahaa), syövät, kakkivat ja märehtivät, ihminen syö nopeasti, kakkii huonosti, ja märehtii murheitaan, juosten aikataulutettua elämäänsä haaveillen ajasta, jolloin olisi tarpeeksi rikas voidakseen vain pysähtyä ja hengähtää. Kenelle tätä yhteiskuntaa rakennamme? Kuka on sanonut, että pitää juosta? Olisiko meillä jotain opittavaa luonnolta?

Yhteiskuntaamme on luotu kuvitelma, että aika on rahaa. Aika ei ole rahaa, aika on aikaa, jota on kaikilla juuri saman verran, 24 tuntia vuorokaudessa. Ja aika on todellista valuuttaa, sillä se on Elämän virtaa. Se käyttääkö ihminen aikansa juoksemiseen ja huolehtimiseen tulevaisuudesta vai elämiseen tässä hetkessä, on valintakysymys. Tiesitkö muuten, että raha on suhteellisen nuori keksintö?

"Rahatalous syntyi vähitellen, kun yhteiskunnat kehittyivät monimutkaisemmiksi ja vaihtokauppa eli esineiden yhteismitallinen vaihtaminen toisiin esineisiin kävi epäkäytännölliseksi. Esineitä alettiin vaihtaa rahaan ja rahaa taas muihin esineisiin. Rahana saatettiin käyttää monenlaisia tavaroita arvometalleista oravannahkoihin." (lähde: wikipedia).

"Termiä oravanpyörä (ruots. ekorrhjul, engl. treadwheel, treadmill tai rat race, saks. Tretmühle) käytetään usein vertauskuvana loputtomalle ja turhalta tuntuvalle toiminnalle. Erityisesti sitä käytetään kritisoitaessa stressaavia töitä sekä elintasokilpailuun ja kuluttamiseen pohjautuvaa yhteiskuntaa. Osa työntekijöistä vierastaa työ- ja kulutuskeskeistä elämää. Työnteon kohtuullistamisen tarvetta on usein lasten ollessa pieniä tai lähellä eläkeikää. Vähäisempi työnteko voi olla tarpeen, jos työtehtävät ovat hyvin vaativia tai jos työntekijällä on ongelmia terveyden tai työn mielekkyyden kanssa." (lähde: wikipedia)

Oravanpyörä tuntuu olevan viittaus oravannahkaan ja aikaan, jolloin ihmisen mielihalut ja kiinnostus alkoivat kiinnittyä rahan, tavaroiden ja omaisuuden keräämiseen. Hidastimme luontaista virtaustamme ryhtymällä patoamaan elämäämme materialla. Mitä enemmän ihmisellä oli materiaa, sitä vaikutusvaltaisempi hän oli. Mutta raha ei loppujen lopuksi arvota ihmistä, vaan ihminen arvottaa rahan. Teimmekö itsellemme ja luonnolle karhunpalveluksen, kun ryhdyimme keräämään omaisuutta? Olisiko ympäristömme paremmassa kunnossa, jos olisimme ymmärtäneet kohtuuden merkityksen, ottaneet paremmin huomioon ympäristömme, sen sijaan että ryhdyimme kilpailemaan rahasta ja vallasta? Vaikka elintasomme on huippuluokkaa ja todella upeita keksintöjä on tehty helpottamaan jokapäiväistä elämäämme, kuten munankeitin, silti ihminen tuntuu voivan yhä huonommin, samalla kun planeetalta häviää ennätysvauhtia eri eliölajeja sukupuuttoon. On suorastaan velvollisuutemme hiljentää vauhtia ja hidastaa, niin itsemme kuin muidenkin tähden. Miten sitten hiljentää vauhtia ja hidastaa? Kerron sinulle minkä kysymysten avulla itse lähdin purkamaan omaa oravanpyörääni ja selkiytin ajatuksiani. Toivon että kysymykset voivat auttaa myös sinua jäsentämään, mikä elämässä on todella merkityksellistä sinulle.

Ota kynä ja paperia, ja kirjoita itsellesi muistiin omat vastauksesi alla oleviin kysymyksiin.

1. Mikä on Elämän tarkoitus?

2. Kuka päättää elämästäsi?

3. Mitä todella tarvitset elääksesi hyvää elämää? Tee lista.

4. Mitkä materiaaliset puitteet riittävät sinulle, jotta voisit olla todella onnellinen? Tee lista.

5. Mistä olet valmis luopumaan voidaksesi elää todella onnellista elämää? Tee lista.

6. Mitkä eettiset ja moraaliset arvot kannattelevat sinua elämässä? Tee lista.

7. Mitkä asiat saavat sydämesi sykkimään ilosta ja hymyn huulillesi pelkästään ajatellessasi niitä? Tee lista.

8. Paljonko oikeasti tarvitset rahaa elämiseen?

Seuraavaksi esitän näkemyksiä kysymyksiin, joita voit mielessäsi pohtia.

1. Mikä on Elämän tarkoitus?

Ehdotan näkemystä, että Elämän tarkoitus on virrata ajassa ja kokea elämää tässä ulottuvuudessa. Olemme ihmiskuntana Universumin kanssaluojia, testaamme vapaata tahtoamme ja siihen kuuluvaa vastuuta elämällä omaa elämäämme kuten parhaaksi katsomme, sekä tekemällä valintoja omasta vapaasta tahdostamme. Ei ole merkitystä sillä, kuka olet ammatiltasi, harrastuksiltasi tai mitä rooleja sinulla yhteiskunnassa on, vaan se, millä tavalla ilmennät itseäsi ja omaa vapaata tahtoasi. Koska elämän tarkoitus on kokea elämää, sinäkin voit halutessasi vaihtaa ammattia, harrastuksia tai rooleja, oman mielenkiintosi mukaan.

2. Kuka päättää elämästäsi?

Jos vastasit että "Minä", onnittelut! Olet todellakin aina ollut vapaa päättämään elämästäsi ja siitä, miten suhtaudut kokemuksiisi, mitä teet, mitä luot elämääsi, ja millä tavalla olet olemassa ajan virrassa, osana kokonaisuutta. Jos olet sitä mieltä, että jokin muu taho päättää elämästäsi, lähde tutkimaan tuota polkua taaksepäin ajassa ja katso, missä vaiheessa ja kenelle annoit vallan päättää elämästäsi. Eri asia on, jos sinua pidetään vankina syyttömästi tai olet jonkin toisen vallan alla etkä voi mitenkään vaikuttaa tilanteeseesi, mutta ole tarkka tässä kysymyksessä, sillä loppujen lopuksi, valinnan olemme todennäköisesti jossain vaiheessa tehneet itse.

3. Mitä todella tarvitset elääksesi hyvää elämää? Tee lista.

Voiko listassasi olevia asioita ostaa? Lisäsitkö listaan esimerkiksi terveyttä, iloa, auringonvaloa, rakkautta, hyvän suhteen itseesi ja muihin ihmisiin, tai esimerkiksi hyvän itsetunnon? Tunne hyvästä elämästä syntyy hyvästä yhteydestä itseensä ja maailmaan.

4. Mitkä materiaaliset puitteet riittävät sinulle, jotta voisit olla todella onnellinen? Tee lista.

Ovatko listallasi mainitut asiat osa peruselämiseen liittyviä asioita, kuten koti/suoja, ruokaa, vaatteita, puhdasta vettä? Ihminen tarvitsee loppujen lopuksi aika vähän materiaa elääkseen hyvää ja täysipainoista elämää, mutta mikä sinulle riittää, ja paljonko rahaa arvelisit niiden hankkimiseen ja elämäsi ylläpitämiseen tarvitsevasi?

5. Mistä olet valmis luopumaan voidaksesi elää todella onnellista elämää? Tee lista.

Vain sinä tiedät, mistä olet valmis luopumaan. Ehkä kirjoitit listan tavaroista, mutta voit ajatella luopumista myös siltä kannalta, että luovut ilolla myös jostain sellaisesta, joka on jo palvellut aikansa elämässäsi, koska olet jo saanut haluamasi kokemuksen siitä. Ehkä listassasi voi olla asioita, jotka jollain tavalla hidastavat virtaustasi. Listassa voi olla työhön liittyviä asioita, ihmisiä, rooleja, tilanteita ja tunteita. Mieti tätä kysymystä tarkkaan, sillä on mahdollista, että huomaat jotain todella olennaista, josta voisit olla valmis luopumaan sisimmässäsi. Voit lisätä listaan myös asuntolainasi, mikäli se sinusta tuntuu hyvältä ajatukselta.

6. Mitkä eettiset ja moraaliset arvot kannattelevat sinua elämässä? Tee lista.

Tämä on tärkeä ja haastava kysymys. Pohdi, mitä listaamasi arvot sinulle merkitsevät, ja ovatko ne arvoja, jotka palvelevat sekä sinua että ympäristöäsi? Onnellisuus on pitkälti riippuvainen arvomaailmastamme ja siitä, kuinka hyvin voimme ilmentää arvomaailmaamme arjessa, niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Usein arvomaailman ristiriidat aiheuttavat meille ahdistavia tuntemuksia, sillä esimerkiksi jos emme voi toimia omien arvojemme puitteissa elämässämme, saatamme tuntea menettävämme omaa voimaamme. Myös työelämässä arvomaailman ristiriidat saattavat aiheuttaa meissä ahdistusta, ja tämä on usein syynä myös siihen, että päätämme vaihtaa työpaikkaa tai jopa ammattia.

7. Mitkä asiat saavat sydämesi sykkimään ilosta ja hymyn huulillesi pelkästään ajatellessasi niitä? Tee lista.

Pidä kiinni listasta jonka kirjoitit, sillä se on sinun sisäisen motivaatiosi lista joka lisää iloista, henkistä virtausta elämässäsi kannatellen sinua myös vaikeina ja haasteellisina aikoina. Vaali ja helli tuota listaa ja palaa siihen aina tarvittaessa. Voit myös muokata listaa halutessasi, lisätä tai poistaa asioita, sillä elämä on muutosta, ja myös ilon kohteet voivat vaihtua.

8. Paljonko oikeasti tarvitset rahaa elämiseen?

Mieti mihin palkkasi, jonka ansaitset käyttämällä kallisarvoista Elämän valuuttaa eli aikaasi työn tekemiseen, kuluu. Jos ostat vaatteita joita käytät mahdollisesti vain muutaman kerran elämässäsi, montako tuntia teit töitä niiden eteen suhteessa hintaan, ja kannattiko ostos? Onko mahdollista vähentää menoja, jotta voisit viettää enemmän aikaa, tuota Elämän todellista valuuttaa, läheistesi kanssa, luonnossa, tai hellimällä edellisen kysymyksen listassa olevia asioita, jotka tuntuvat sinusta hyviltä?

Oravanpyörä on vain mielemme sirkus, jota itse pyöritämme. Joskus on hyvä pysäyttää itsensä ja katsoa tekemiään valintoja. Millaisen henkisen perinnön haluat jättää tähän maailmaan? Mikä on tärkeää sinulle? On olemassa vain valintoja joita teemme elämässämme, ja voimme joka hetki valita, miten suhtaudumme omiin valintoihimme, sallimmeko mielemme pyörittää oravanpyörää, vai pysäytämmekö sen. Ja mitä valitsemme seuraavaksi. Elämä voi olla juuri nyt iloista, henkistä virtausta, vaikka sinulla olisi sata asiaa odottamassa tekijäänsä. Pohjimmiltaan on kyse oman mielensä luonnon ymmärtämisestä ja hallinnasta. Ja Elämän sallinnasta.

Elämän virrassa

Mitä tarkoittaa, että elämä virtaa? Millä tavalla elämässä voi virrata? Voiko elämä olla iloista, henkistä virtausta? Voisiko elämän tarkoitus olla yksinkertaisesti virrata ajassa joka meille on annettu voidaksemme kerätä matkamme varrella kokemuksia, jalostaaksemme tietoisuuttamme ja ymmärrystämme luojan lähteen toiminnasta, jonka osa olemme? Voisiko kaikki olla niin yksinkertaista? Mikä elämästä tekee niin monimutkaista?

Kun synnyit, synnyit tiettynä päivänä, tiettynä vuorokauden- ja kellonaikana, tiettyyn maahan, kaupunkiin ja kulttuuriin, tietyn äidin kautta, tietyille vanhemmille, tiettyjen ajatusten ja energioiden siivittämänä, tähtien ollessa tietyssä asennossa, aurinkokuntamme planeettojen kiertäessä aurinkoa. Juuri sillä hetkellä kun synnyit, jossain kaukana universumissa, sielläkin tapahtui jotain, vaikka kukaan ei sitä juuri siinä hetkessä tullut ajatelleeksi, koska kaikki sinun välittömässä läheisyydessäsi olivat keskittyneet siihen, että sinä olet tulossa maailmaan. Sinä hetkenä kun synnyit, aloitit oman virtauksesi ajassa, joka rytmittää tämän ulottuvuuden elämää. Syntymästäsi lähtien olet ollut osa maapallon elämää, osa tämän planeetan kokonaisuutta, kehossasi, joka toimii aikakapselin tavoin tässä ulottuvuudessa, mahdollistaen toiminnan ja sen myötä elämäsi kokemukset. Syntyessämme ihmisiksi meidät näennäisesti irrotetaan kokonaisuudesta erilliseksi olennoksi, kiedotaan unohduksen verhoon, ja samalla meille lahjoitetaan vapaus ja vastuu omasta toiminnastamme ja elämästämme. Yksi ihmiselämä. Sinun elämäsi. Lahja Maailmankaikkeudelta. Alussa olet kuin tyhjä kangas, jolle taiteilija alkaa hahmottelemaan kuvaa… itsestään. Olet samanaikaisesti tyhjä taulu (tabula rasa), kuin myös taiteilija, ja itse teos.

Tähän syntyneeseen teokseen, sinuun, alkaa hahmottua pisteitä ja viivoja. Elämän jälkiä ajan virrassa. Alussa se on uteliasta, kokeilevaa leikkiä, jossa taideteos elää ja hahmottaa itseään osana kokonaisuutta. Olemme avoimia kokemuksille, sillä emme kykene vielä rationaaliseen ajatteluun, vaan kokemuksemme syntyvät pitkälti tunnetasolla. Jokin tuntuu hyvältä ja jokin pahalta. Meissä alkaa muodostua kahtiajakoinen ajattelu kuin itsestään. Lapsina olemme aikuisen antaman hoivan varassa. Osa meistä syntyy rakastavaan perheeseen, osa vähemmän rakastavaan. Meidät saatetaan lapsina hylätä tai meitä saatetaan rakastaa ´liikaakin´. Kulttuuri ja perhe johon synnymme, alkaa muovata meistä yhteiskuntaan sopivaa ´materiaalia´. Aloitamme sopeutumisprosessin, jossa meille annetaan vaihtoehtoja valita. Valitsemme rooleja perustuen erilaisiin toimintamalleihin ja selviytymisstrategioihin. Valintojemme taustalla on pohjimmainen tarve välttää kärsimystä ja tuntea onnellisuutta. Alamme muovaamaan maailmaa omalla toiminnallamme, omilla valinnoillamme. Tällä elämän näyttämöllä näyttelemme omaa osaamme, voidaksemme kokeilla ja kokea elämää ihmiskehossamme. Kasvaessamme erillisyyden tunne vahvistuu, sillä meille esitellään kilpailemisen ideologia, illuusio siitä, että ihmisen on kilpailtava, tai muuten häviää. Kamppailu elämästä alkaa. Pelko häviämisestä on istutettu mieliin, joten ihmismieltä on helppo ohjailla haluttuun suuntaan. Alamme mitata menestystä sillä, kuinka hyvin suoriudumme erilaisista tehtävistä. Lupaus hyvästä elämästä häämöttää jossain tulevaisuudessa, sillä alitajuisesti olemme istuttaneet mieleemme kuvitelman hyvästä elämästä, jolle kulutusyhteiskunta on valmiiksi hahmottanut raamit, ja meidän tehtävämme on vain pyrkiä saavuttamaan nuo raamit, yleensä lainarahalla.

Työelämään päästessämme alamme mittaamaan menestystä tulevan palkan muodossa, statuksen ja tavaroiden muodossa, auton, talon, kesämökin, viimeisimpien puhelinmallien… Mikään määrä materiaa ei tunnu riittävän pitämään meitä onnellisina. Jossain vaiheessa alamme kyseenalaistamaan kaiken tarkoitusta. Kaipaamme muutosta, mutta samalla pelkäämme sitä. Pelkäämme päästää irti saavutetuista eduista, hankituista tavaroista, kaikesta, joka pitää meidät ankkuroituneina näennäiseen turvallisuuden tunteeseen. Jossain vaiheessa lakkasimme hymyilemästä lapsen lailla, kyseenalaistamasta ja ihmettelemästä elämää, emmekä edes muista tuota hetkeä, sillä olimme niin kiireisiä. Missä vaiheessa me, syvimmältä olemukseltamme vapaasti virtaavat olennot, jäimme kiinni itse luomaamme verkkoon?

Mihin katosi Elämä isolla E:llä? Mihin katosi ilo ja kiitollisuus? Mihin katosi se iloinen, henkinen virtaus, lapsenomainen uteliaisuus ja viattomuus? Seuraavaa lomaa odotellessa vaivumme hitaasti työelämän horrokseen, osaksi koneistoa. Onhan sitä pakko tulla toimeen jotenkin. Pettikö elämä minut, vai petinkö minä itse itseni? Milloin lakkasin virtaamasta, iloitsemasta, elämästä, olemasta se tyhjä taulu, taiteilija ja teos? Kuka minut maalasi? Onko vielä aikaa tehdä muutos? Ja miten sellainen tehdään?

Kun kyllästymispiste on saavutettu, alkaa hidas luopumisvaihe. Kun täyttyneistä unelmista on muodostunut osa arkipäivää, ne lakkaavat kiehtomasta. Joskus niistä muodostuu myös painolasteja joista ei osaa päästää irti. Mutta unelma on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, sillä tärkeintä on kokemus, jota olemme keränneet. Kaikella on tarkoituksensa. Kun ymmärrämme, että se mistä unelmoimme, on vain halua kokea elämän eri puolia, unelmienkin merkitys muuttuu. Emme välttämättä halua uutta autoa, vaan kokemuksen siitä. Automerkkeihin(kin) liitetään monenlaisia mielikuvia joita mainonnan avulla pidetään yllä, yksinkertaisesti siksi että ihmiset ostaisivat uusia autoja. Ostetaan mielikuvia ja kuviteltua statusta, vaikka auto on kuitenkin vain kulkuväline, jonka tarkoitus on kuljettaa meitä paikasta A paikkaan B tässä ulottuvuudessa. Ja vanhemmalla autollakin se luonnistuu, mikäli auto toimii.

On hyvä sisäistää mikä on todellisen tarpeen ja kuvitellun halun välinen ero. Halu usein takertuu kohteeseensa hidastaen virtausta, kun taas todellinen tarve pyrkii palvelemaan ja ylläpitämään virtaustamme. Luopuessamme halusta ja hankkiessamme asioita vain todelliseen tarpeeseen, elämän virtaus voimistuu ja tuo meille uusia kokemuksia kuin luonnostaan. Koska olemme vapaita ja vastuussa valinnoistamme, olemme ainoa ihminen elämässämme, jolla on myös valta muuttaa asioita itsessämme.

Mieli takertuu helposti subjektiiviseen minä-kokemusta määrittelevään verkkoon luoden monenlaisia pelkoja, joka sisäisessä muutosprosessissa on täysin luonnollista. Näin minullekin kävi ryhtyessäni testaamaan virtausta omassa elämässäni, mutta lohdutin mieltäni sillä, että olen täällä vain käymässä ja kokemassa elämää. Toisin sanoen huijasin mieltäni saamaan kokemuksen virtauksesta. Halusin tietää onko se mahdollista, ja miltä se tuntuu! Koska kyseessä ei ole mikään ulkoa opeteltava tai ulkoa opittava asia vaan sisäinen prosessi, jossa antautuu kokemukselle, annoin vallan sisäiselle ohjaukselleni, sillä tunsin että vain sitä kautta voin lähteä liikkeelle. Aivan kuten vedessäkin voi kellua vain rentona, niin on ajan virrassakin, sillä pyrkiminen ja pyristeleminen vain lisää vastustusta. Käytännössä kyse on siis luopumisen kokemuksesta.

Kun luopuu määrittelyn tarpeesta ja irtautuu mielensä verkosta, voi havaita lopulta kaiken olevan vain ajassa virtaavaa energiaa, jossa ilmiöt syntyvät, leikkivät ja synnyttävät yhdessä uusia ilmiöitä. Jossain vaiheessa virtausta huomaa kuin itsestään muuttuvansa jälleen lapsen kaltaiseksi, uteliaan iloiseksi virrassa kulkijaksi, sillä kaikki näytelmät ja roolit joita esitämme elämässä, ovat vain osa suurta maailmankaikkeuden energiavirtaa, jossa uusia tähtiä syttyy taivaalle, osan ollessa jo kiertokulkunsa lopussa, valmiina siirtymään uusiin ulottuvuuksiin. Tunteet vaihtelevat, mutta ne eivät enää vyöry ylitsemme eivätkä hukuta meitä, sillä olemme oppineet kellumaan, päästämään irti, nauttimaan elämän virrasta, jossa ilo, valo ja rakkaus näyttävät suuntaa pelon sijasta.

Voisitko kuvitella olevasi jälleen lapsen kaltainen, tyhjä taulu, tabula rasa, joka uteliaasti katsoo elämää ja sen ilmiöitä, tutkien ja oivaltaen? Voisitko kuvitella luottavasi sisäiseen ohjaukseesi yhä enemmän, luottaa siihen, että elämä virtaa sinussa luonnollisella tavalla, juuri siten kuin on tarkoitus? Kun sisäinen virtauksemme värähtelee luottamusta ja iloa, myös ympäristö alkaa resonoimaan oman värähtelymme kanssa, sillä kaikki on energiaa, ja voimme nähdä myös kokemamme kärsimyksen kiitollisuuden valossa, osana elämän ja ajan luonnollista virtaa.